TYÖKOKEILIJAN PÄIVÄKIRJAT: JULIUKSEN ARKEA JA AJATUKSENVIRTAA

Teksti Julius | Kuva Joonas Fagerholm

12.1.2023

Tänään oli helpoin kauppareissu ikinä. Sain alle tunnissa jengille lounasta tehtyä, ja kiitosta tuli enemmän kuin olisin voinut toivoa. Olen saanut kuulla erilaisia tarinoita, ja duunit maistuvat paremmalta kuin moniin vuosiin. Täällä on todella helppo tulla jengin kanssa toimeen, jokainen osoittaa sopivasti myötätuntoa.

Itseasiassa ensimmäinen kerta kun olin satavarmaa että päivä menee hyvin Stopissa. En ole pitkään aikaan tuntenut yhtään tarvetta reagoida joka asiaan, mutta herätessään oli snadi pelko perseessä. Näillä mennään.

5.1.2023

Työnohjaus alkaa pian. Etänä kuin etana, joidenkin nettiyhteydet pätkii. Työstä ja hyvinvoinnin tärkeydestä keskusteltiin avoimesti. Stoppi on yksi harvoista paikoista joissa tuetaan toisiaan, yksin ei tarvitse pärjätä. Yhteisöllisyys on täällä erittäin hyvällä tasolla. Tasa-arvoa ja rehellisyyttä. Toivoa, huumoria ja yksikään asia ei jätetä varjoon.

Ruoka, erittäin tärkeä osa toipumista, ja päivä kerrallaan pistetään sitä puolta kuntoon. Maanantaina yksi ihminen kehui minun ruokaani parhaaksi mitä on Stopissa syönyt. Se pelasti meitsin päivän. AT, eli ammattitaito. Erittäin jees että en ole menettänyt sitä osaa itsestäni, ja vinkkejä rupeaa lentää.

Minulta saa muutenkin kysyä mitä tahansa, vastaus on kysyjän käsissä. Pallo on nyt myös teidän sylissä. Ehkä teen bilispallojen näköistä safkaa, herkullinen kasipallo laatikko voisi toimia.

9.1.2023

Lumipyryssä tämä viikko alkaa, mutta muistakaa toverit olla syömättä sitä keltaista lunta. Lupaan että Stopin köökistä tarjotaan ainoastaan keltaisia banaaneja, ei hädän päivää. Nakkiteema sai jatkoa, jengi kiitti, kaikki söivät niin kuin kilttien lapsien kuuluu syödä. Päätettiin tänään että mietitään viikon pöperöt valmiiksi, huomiseksi minä ainakin ajattelin että olisi kasvisruoan vuoro.

12.1.2023

Hyvin suunniteltu, melkein valmis, munakkaat lensivät Urpon uuniin, ja niin kuin kaikki tietävät, kanat eivät lennä. Tehtiin Stopin oma pottusalaatti, resepti pysyy tässä talossa. Meksikon pikajuna toimii, huomisen munakkaat ovat chillaamassa. Brekupoika tulee huomenna ilman muuta.

Tämä tarina jatkuu huomenna, perjantaina klo 08:30 alkaen. Aamupalajumppa hoidettu, en hikoillut yhtä paljon kuin oikein paistettu pekoni. Talon tunti vedettiin tuttuun tyyliin läpi, oikealla asenteella se sujuu kuin perinteiset lavatanssit takametsässä.

13.1.2023

Nyt on koko talon kattavan ruokalevon vuoro, tai niin saa ainakin toivoa. Bilispallot ryömivät pusseista pihalle. Killeri muuttuu pilleriksi, perus perjantailäppää. Tämä jatkuu viikonlopun aikana, nyt tämän laitoskeittäjän pää lyö tyhjää.

Kuppi kahvia teki taikatemppuja. Se jopa maistuu taivaallisen hyvältä, onko papulaatu kehittynyt? Ehkä se johtuu hyvästä ilmapiiristä, ehkä innostuksesta. Sielussani olen kuitenkin vielä letunkääntäjä, joku päivä tehdään kunnon lettuja. Crepes stopzette. Jauhot pysyvät täällä puhtaana, ja hilloa ei tarvitse kerätä. Tämä vauhdikas viikko alkaa olla paketissa, rokataan ja kokataan jatkossakin. Viikonlopun vietän rakkaani Lahdessa.

16.1.2023

Maanantai, olosuhteista johtuva vapaapäivä. Parisuhdejuttuja, mutta ei siitä sen enempää tähän hätään. Meidän oma terveys, jotkut eivät osa käyttää sitä ykkösasiaa motivaattorina. Olenko taas hypännyt syvän päädyn avoimeen syliin? Onko se pysyvästi auki? 24h tuskamyymälä, vai miksi sitä lafkaa kutsutaan? Eiköhän se savuverho kirkastu vielä, peiliin täytyy päästä kurkkaamaan.

Pari vuotta sitten olisin palannut suoraan rännikujan nollan tähden paskasviittiin, no more monkeybusiness. Näin se menee rakkaat kanssatoipuvat kun päättää että päihteet eivät ratkaise yhtään mitään. Ai mistä revin ne voimat? Mä liikun, kirjoitan, rakastan, myös Rock´n´Roll, rakastan luontoa.

19.1.2023

Torstai, kuulemma toivoa täynnä. Täällä me kaikki löydämme sitä, taas, ja niin tapahtuu joka kerta. Tänään kaksi vanhanajan letunkääntäjä käänsivät toistensa hymykrampit oikeeseen suuntaan.

Lounas veti taas hiljaiseksi, jopa meikäläistä. Huomenna väsätään kimpassa kunnon Engelsmann safkaa. Oli tosi kiva palata töihin, ja muistin kiittää ymmärryksestä. Samassa veneessä melotaan tässä loskakelissä, säässä kuin säässä pysytään toipumisen tiellä.

20.1.2023

Se on sitten perjantai, tukkukaupan kuski kävi matkalla tänne ihan muina miehenä Meksikossa. Engelsmannin Herra nukkui pommiin, se siitä niistä pottujen survomisjobista. Onneksi ruoka aiheutti hikoilua. Chili sai jengin chillaamaan, ja riisi ei aiheuttanut kriisiä. Eetu juhli tänään kuuden vuoden puhtautta.

Keittiön luukku kuntoon, ensi viikon pöperöt mustavalkoiseen muotoon. Aasian mantereella vieraillaan joka tapauksessa. Poreillaan streittinä Lahdessa, sunnuntaina tulen takaisin Stadiin. Ainoastaan vaatteet ovat epästreittinä, tämä letunkääntäjä kävelee putsina oman himaan.

Viikko 4

Eka päivä uudessa roolissa, saan leikkiä keittiödiktaattoria. Leikin, en ole. Homma pyörii silmäkontaktin voimin, ja hymyillään mieluummin kuin haukutaan ilmaan.

Hommat ovat jaettu järkevästi. Yhdessä puretaan tulevaisuuden pähkinät, koulutetaan kimpassa tulevaisuuden gourmetletunkääntäjiä.

Listan teko sujuu minuuteissa, niin kuin kuuluukin olla. Huomisen pizzataikina kasvaa kohta kupin reunojen yli, mutta pelastava Julle kokki hoitaa.

Huomenna on sitten ns vapaapäivä, paskanmarjat. Hoidan koulutehtäviä, palataan ensi viikolla.

Viikko 5

Ylihuomenna on jo helmikuu, kevättä kohti mennään. Tänään syntyy takuuvarmaa stroganoff, ja hyvän ruoan merkitys toipumisessa tulee, niin kuin aina, esille.

Kävijät nauttivat biljardista, hyvistä keskusteluista, Itä-Pasilan parhaista kahveista ja hyvästä toipumisorientoituneesta ilmapiiristä.

Huumori kuuluu kalustoon, niin kuin me kaikki. Täällä ei jätetä ketään yksin, mutta jokainen saa kuitenkin viettää sitä omaa aikaa.

Kunnioituksen tärkeys otetaan huomioon. Tänään saan myös leikkiä toimistohiirtä, se näistä luovan hulluuden sanoista. Keskiviikkona raportointi jatkuu asiallisena.

Pimeys, aamun taivas oli kaikkea muuta. Kevättä kohti mennään edelleen, päivä kerrallaan. Ollaan yhdessä virittämässä stadin parasta meininkiä, kun puhutaan vertaisuudesta.

Tänään tarjotaan kasvissosekeitto ja lettuja, ja ne ovat tietysti rakkaudella tehty.

Ja nyt täytyy sanoa: olen kiitollinen, että olen vihdoinkin päässyt sellaisen toipumisympäristöön missä minun oma valintani ryhtyä päihdealan ammattilaiseksi selkenee joka päivä.

Hyrian kokemusasiantuntijakoulutus on minulle juuri sopivan itsenäinen, eli jätetään omalle vastuulle verkostoitua. Se kai kuuluu täydentävän koulutuksen, sitä se on viranomaisten mielestä.

Olen jo oman toipumisen alusta ottanut vastuun omasta kehityksestä, ja se on ensimmäinen kerta elämässäni kun panostan muihin asioihin kuin ylisuorittamisen.

Stressihäiriön oireet alkavat nyt vasta helpottaa, niin siinä käy, kun saa elämänsä peruspaketin kuntoon.

No niin, Ivan juhlii vuoden raittiutta. Hyvällä asenteella pärjää näissä toipumis”leikeissä” pitkään. Hänen hyvä suhtautuminen on tarttuvaa.

Huomisen voileipäkakkutehdas pyörii hyvin, minä palaan maanantaina hommiin, ja työstän ensi viikon sanapaja-alkupuheen kuntoon.

Viikko 6

Uusi viikko, ja tänään tehdään jauhelihakeitto, pannukakkua ja voileipiä. Torttujen teko on alkanut, eilen vietettiin Runebergin päivää.

Ehkä se on hyvä enne perjantain ryhmää ajattelen, toivottavasti ryhmän jatko toteutuu saman hengen merkeissä.

Ensimmäinen kerta on aina jännittävää, mutta täällä sitä jännitystä on helppo kääntää kantavaksi voimaksi.

Pöytälätkä peli on lisätty talon listalle ja talon omat tortut maistuivat kaikille.

Torstai, toivoa täynnä. Jauheliha teema saa jatkoa, eri merkeissä. Italialainen ruoka piristää aina, vaikka ulkona on vähän harmaata.

Uusien kävijöiden vastaanotto sujui hyvin, saatiin talon viesti kerrottua. Oman tulevaisuuden polku rupeaa hahmottumaan, ammatti on jo pitkään ollut selvä, paikka täytyy huolella miettiä.

Perjantai, periaatteessa ei tapahdu mitään sen kummempaa. Pidetään aamupalaveri, minä käyn kaupassa, teen ruokaa, pidän sanataidepajan. Loput päivästä saisivat mennä rennoissa merkeissä.

Ryhmä ei vielä herättänyt paljon intoa, mutta kahden hengen voimalla saatiin ehkä tulevaisuudessa syntyvän tarinan kansio aloitettua.

Tämän päivän aiheena oli että saa tehdä yhden päivän aikana mitä tahansa haluaa. Ihanat muistot olivat myös sallittua.

Mielikuvitukselle ei saa asettaa rajoja, todellisuuteen on aina putsina helppo palata. Ensi viikolla jatketaan samaan malliin.

Viikko 7

Maanantai alkoi taas hyvissä merkeissä. Sain aamulla tietää että huomenna ei ole koulupäivä.

Tullaan sitten huomenna tänne, ja saadaan hyvän ruoan avulla jengin taas hyvälle tuulelle.

Ehdotettiin että kaikki kävijät lähtee kiertämään kirpputorit, olisi kuulemma hieno löytää hopeasta tehdyt pinsetit, se siitä hehe 🤪.

Tänään tyhjennettiin pakastinta, ja maukas lounas syntyy. Ulkona on aika lämmintä, ja sen huomaa sisälläkin. Lämmin tuuli puhaltaa ennen ystävänpäivän juhlien alkua.

Tämä päivä alkaa olla paketissa, huomisen ruoat ovat jo hyvällä mallilla. Jatkuu…..

Ystävänpäivän tiputanssi meni hyvin. Kaikki olivat tyytyväisiä, hyvä läppä riitti taas. Huomenna on tällä puolella ruutua välipäivän vuoro.

Se olisi torstaipäivä, se kuuluisa toivon kehto. Viime perjantaina sain vetää ekan radalta himaan ryhmän. Saatiin hyvä keskustelu aikaiseksi.

Minä tykkään olla täällä töissä koska tilanteet elävät päivittäin, ja jengillä on hyvä draivi päälle.

Ja nyt tiedän miltä tulevan artikkelin sisältö täytyy näyttää. Haastattelu, toipumistarina ja rakkaudella maustettuja viestejä päättäjille.

Saan kuulemma myös kysyä kirjoittamisryhmän osallistujilta lupaa käyttää heidän tekstit lehden sisällöksi.

Tästä projektista haluaisin oikeasti tehdä jatkuvan prosessin, eli saada jengin ajatukset leviämään. En ole mikään toimittaja, mutta rakastan kirjoittamista niin paljon että jaksan satsata tähänkin asiaan.

Tänään syödään lihapullapastaa, ei siitä sen enempää. Ruoka riitti taas.

Olen tänään ensimmäistä kertaa vastuussa asiakkaiden vastaanottamisesta. Vaihtelu virkistää, ja meno jatkuu.

Se olisi stopin oma pitkä perjantai. Ollaan aloitettu päivän pienemmällä ryhmällä, ja aika rauhallisissa merkeissä.

Uuniherkkuja tarjotaan tänään, ja iltapäivällä on yhden ihmisen läksiäiset. Tottakai siihen kuuluu ihan omat, vähän makeammat herkkupalat.

Tämä viikko tuntuu jo jaloissa, mutta oma pää kestää varmasti. Maanantaina jatketaan harjoituksia.

Oikein hyvää ja raitista viikonloppua kaikille tasapuolisesti Yeah yeah 😃.

Viikko 8 

Maanantai on maanantai, usein se tarkoittaa että on mahdollisuus aloittaa alusta. Joskus täytyy palata tuttuihin kuvioihin. Se siitä.

Tänään aloitan päivän pulla- ja hernekeittovastaavana, huomenna on laskiainen. Perinteitä noudattaen mennään huomista päivää kohti.

Iltapäivällä lähdetään Metropolia-nimisessä ammattikorkeakoulussa käymään. Pidän siellä englannin kielisen esityksen, ja kerron myös talon toiminnasta. Lähinnä sen merkityksestä tässä toipumisympäristössä, ja mihin suuntaan päihdehuoltoa pitäisi kehittää.

Osa minun tarinasta tulee myös kerrottua, ja miten paljon Stoppi on ollut ja on osana minun toipumisesta.

No niin, pullaprojekti on päässyt vauhtiin. Herneet laitetaan iltapäivällä likoamaan, ja huomenna tehdään Itä-Pasilan maukkainta hernekeittoa.

Aamulla huomasin että pullataikinassa on tarpeeksi hiivaa. Se päätti kohoa jääkaapissa Yeah 😃.

Kaikki meni hyvin. Hernekeitto valmistui ajoissa, pullat saatiin paistettu. Samalla purettiin yksi talon keittiön myyteistä. Laitoin uunin päälle, kaikki levyt täysille. Keittiön varustus toimii kuin unelma kun ei häslää turhaan.

Eilisestä Metropolia käynnistä kirjoitan ihan oman raportin. Se meni ihan loistavasti. Torstaina jatkan myös näitä blogiharjoituksia.

Nyt on torstai, toivon päivä ja toivoa herättävää ruokaa. Ensimmäinen kysymys minkä kuulin töihin tulon yhteydessä oli: mitä on ruokana?

Hatusta sai taas vetää. Erittäin edullisista raaka-aineista syntyi hyvää ruokaa. Kokkaus on minun veressäni.

Siis ruoan kokkaus!!!! Pysytään varsinaisen asian ääressä. Ruoanlaitto perustuu aika paljon kemiaan, luonnon lait pätevät myös kuumissa keittiöissä, ja tietenkin kylmässä. Se niistä labra-asioista.

Stopin keittiö on ihan oman luokkansa koekeittiö, jossa kieltämättä kiusataan kävijöiden makupalettia.

Perjantain työvuoro, eka iltavuoro moneen vuoteen. Tulin klo 12, ja pidin kirjoittamisryhmän. Teoksista tulee joka kerta parempia. Tekstien sisältöä en voi edelleenkään paljastaa, mutta päivän aihe oli tänään minä saan olla……..

Radalta Himaan -ryhmän aiheena oli turvallisuuden rakentamisen merkitys. Kuulumiskierros antoi enemmän kuin sopivat alkupuheet, joskus päivä on kuin tähtiin kirjoitettu.

Ensi viikolla jatketaan samoissa merkeissä.

Metropolia

Metropolia-ammattikorkeakoulun opiskelijakunta, myös kansainvälisellä tasolla opiskelevat, haluavat kuulla millä tavalla Stopissa suhtaudutaan toipumisorientaatioon.

Kerrottiin ensin englannin kielellä Stopin toiminnasta, ja sen jälkeen kerrottiin meidän molempien taustasta, toipumisesta ja miten paljon me arvostamme omaa raittiuttamme.

Elämä on auennut aivan uudella tavalla, ja molemmille sanottiin suoraan sydämen pohjasta, että meidän kokemukset ovat erittäin arvokkaita asioita.

Vastattiin hyviin kysymyksiin, ne olivat hyvin muotoiltu. Yksi jäi enemmän mieleen kuin muut. Onko addikti paha ihminen? Siitä nousi mielenkiintoinen keskustelu, ja se olisi voinut jatkua montaa päivää.

Meillä oli tunti aikaa. Mutta tämän luokan opettaja puhui meille luennon jälkeen, että luokalla on erittäin tärkeä ja mielenkiintoinen projekti meneillään. Siitä he lupasivat lähettää Stopin henkilökunnalle lisää tietoa.

Se on aina hienoa kuulla, että opiskelijat ovat halukkaita tekemään meidän yhteiskunnasta paremman paikan, ja osa meidänkin tulevaisuudesta on heidän käsissään.

Viikko 9

Maanantai, ja aurinko paistaa. Yhdeksäs viikko alkaa, huhu. Aika lentää.

Tilanne elää, edelleen, ja se sopii. Olen 48 vuotiaana löytänyt saman energiatason joka oli nuorempana. Niin siinä voi käydä kun lopettaa päihteiden käyttö.

Voin myös henkisesti paremmin kuin ikinä ennen. Tänään tein maukkaan kasviskeiton, huomenna on gluteeniton herkku luvassa.

Tunteja kertyy, mutta kaikesta voidaan sopia. Minä en usko ei ole vastauksen koska ajattelen ratkaisukeskeisesti. Olen kyllä rakkaat ystävät oppinut säätämään omat voimavarat.

Joidenkin mielestä todennäköisesti haaliin itselleni kaiken, mutta jonkun täytyy tehdä, toimia ja samalla kannustaa muita.

Jotkut tykkäävät hengailla, ja se on tietysti ihan okei.

Minulla on vain vanhan ajan työmoraali, ja olen sen suhteen joustamaton.

Minä en ole enään niin hölmö että vertaileen, haukun tai että lähtisin ovesta niin lujaa että kehykset paukkuvat.

No, kävin kaupassa, tulin takaisin stoppiin, ja aloin tekemään lihatonta chiliä. Ruoka ei tarvitse aina sisältää läskiä että se maittaa. Papu on hyvä proteiinin lähde.

Olisi pitänyt olla vapaapäivä, mutta sain sovittua että lähden lounaan jälkeen. Perinteinen pyykkikasa odottaa.

Kaksi päivää samassa hupparissa, ja töissä. Ei käy, hehe 🤪.

Se olisi taas vähän niinku iltakeikka. Onneksi tämä lakko ei vaikuta kovin paljon, jokunen linja-auto kuljettaa meikäläistä sinne missä täytyy olla.

Maaliskuun eka päivä, aika rientää siihen tahtiin että oksat pois. Tänään käydään päihdekuntoutus Luodossa, toinen live keikka stopin nimessä.

Omat runoseppä läpät lentävät muualla, ja niin sen TÄYTYY olla. Homma jatkuu myöhemmin 😃.

Puhtaasta puserosta ei ole killeri nimisessä bilis pelissä apua, se siitä. Huomenna on työnohjausta, se tarkoittaa että tämä blogi jää huomisen päivän kohdalla tyhjäksi. Perjantai…..

Lakko pukkaa päälle, mutta se on aina hyvä tehdä aamulenkin. Se siitä. Tehdään kimpassa aamupala, ja tänään lähden kirjoittamisryhmän jälkeen viikonlopun viettoon.

Onpas ollut viikko, periksi ei anneta. Jos torstai on toivoa täynnä niin perjantai saa luvan olla perhettä täynnä. We are family, Yeah 😃.

Viikko 10

No niin, maanantaina pidin vapaata. Tuli vähän tunteja kerätty, mutta hyvissä merkeissä niitäkin tuli vietettyä. Alkuviikko meni siihen että sain stopin lehteen tulevan artikkelin materiaalit kasattu, ja nyt se kokonaisuus on valmis.

Rakkaudella maustettuja viestejä päättäjille. Tänään on naistenpäivä, ja minä olen viesteillä hemmotellut omaa naisystävä. En taaskaan keksiä valittamisen aihetta, ja laiskuudesta on edelleen turhaa valittaa. Liiallinen itsekeskeisyys on kyllä kieltämättä se yksi asia mikä ottaa päähän.

Vatsataudista selvinneenä jatkan nyt näitä harjoituksia. Toivottavasti meillä on huomenna reipas miehitys, samassa veneessä ollaan.

Odotan jo innolla töihin paluu. On aika tiukka viikko tiedossa, tiistai on kaikesta tärkein koulupäivä, keskiviikkona käyn tukialus Lahti hankeen jengille kertomassa omaan toipumistarinan. Torstaina luodaan taas yhdessä sitä perinteistä toivoa.

Viikko 11

Maanantai, ja aurinko paistaa. Runkolinjan bussissa on aika talvinen tunnelma, ja se ei ole mitään uutta.

Kohta olen taas stopin suojassa. Soppa päivä, ja kehuja lentää. Nautinto on taas jaettu, ruoan muodossa.

Tupla Juliuksen voimalla tehtiin ruokaa. Torstaina jatkan.

No niin, päivän valohoito on ainakin ulkona alkanut, ja sisätiloissa on aina valoisaa.

Huomisesta kirjoittamis ryhmästä voi tulla aika mielenkiintoista, idiksiä siihen liittyen lensivät lounaan aikana.

Tekstin ja musiikin yhdistelmästä voidaan luoda paljon hyvää. Katsotaan mitä parin viikon päästä tapahtuu……..

Kirjoittamisryhmän meno, paranee joka kerta. Huoneista kirjoitettiin tänään, sisäisistä ja ulkoisista.

Kirjoittaminen on hyvä itsetutkiskelua, ja se antaa oivan mahdollisuuden pysähtyä.

Radalta himaan ryhmän aiheena oli sosiaalisten suhteiden merkitystä toipumisessa. Sekin aihe oli tänään kuin tähtiin kirjoitettu.

Hyvä meininki jatkuu, palataan ensi viikolla.

Viikko 12

Maanantai, uusi päivä, uusi viikko ja sama hyvää meininki jatkuu.

Se hetki ennen lounasta, tunnelma tiivistyy. Syödään kanaa ja nuudeleita, hyvän luokan proteiini satsi.

Hyviä keskusteluja, perus maanantai. Loppuviikko olin sairaana kotona. Uusi viikko alkaa kohta, ja sitten kirjoitetaan lisää.

Viikko 13

Maanantai alkoi taas hyvissä merkeissä. Kesäaika, se alkoi viikonloppuna. Lunta tuli kuitenkin vielä tupaan.

Tänään mennään makkarakeitolla päivän haasteita kohti. Täydellä massulla niitä on mukavampaa kohdata.

Viisauksia lentää, kiusauksia on ollut paljon. Hyvissä merkeissä kuitenkin, huumorilla maustettu päivä.

Yksi tuttu tuli tänne hommiin, hän kyllä tietää mitä tekee. Ja taas tuli todettua että hyvän ruoan ei tarvitse maksaa paljon.

Erittäin hauskaa juttuseuraa löytyy sohvannurkasta. Käsiteltiin menneisyyden sankaritarinoita.

Keskiviikko oltiin Tiivistämöllä pitämässä talon järjestetty vety – tapahtuma.

Info, musiikkia, puheita ja luettua tekstiä, siis minun suustani. Paikka oli minun mielestäni liian tiivis sellaista ihmismäärä ajattelen.

Kehittämisen toivossa mennään, kiitos kaikille tasapuolisesti.

Tänään mennään hernekeitolla, aurinko paistaa ja aika leppoisassa meiningissä mennään edelleen.

Iltapäivän kunniaksi tarjoillaan pannukakkua.

Jotkut eivät jaksa odottaa että tarjoilu alkaa.

Se pistää välillä pipon tiukaksi.

Tänään on kokkausta, kirjoittamisryhmän ja radalta himaan ryhmän veto vuoro, ei uutta tällä rintamalla.

Kuulun siihen toipuvien ryhmään joilla on aika monien vuosien työkokemus. Joidenkin mielestä olen yliaktiivinen, mutta hommat täytyy hoitaa.

Oikein antoisaa viikonloppua kaikille tasapuolisesti Yeah 😃.

Viikko 14

Maanantaina on sitä yleistä viikonlopun jälkeistä fiilistä. Talvihorroksen ote väistyy kuitenkin. Hyvää että kävijät ovat nälkäisiä, ilman ruokaa on huono olla, ja täällä pidetään huolta siitä ettei kukaan jää nälkäiseksi.

Pasta kehuttiin, kovasti, edelleen. Aurinkoisena päivänä on tärkeää tarjota aurinkoista ruokaa. Nyt on kevättä ilmassa, sitä ollaan kaikki odotettu.

Tänään minulla on puolikas päivä. Täällä uskaltaa jättää keittiön muiden hoidettavaksi.

Kuume vei tänään voiton. Sitä sattuu. Ensi viikolla jatketaan…

Viikko 15

Torstai, ja saan olla kiitollinen että hommat jatkuvat. Viime perjantaina retkahdin, ja onneksi se jäi siihen.

Triggereitä oli monta, mutta se pää syy liittyy ihmissuhteisiin. Se siitä.

Yhteistyö toimii niin kuin yleensä. Minulle saa nauraa, olen ansainnut sen. Muutenkin saa tehdä minusta välillä pellen.

Huomisen aamupalan tarvikkeet ovat talossa. Huomisesta aamusta alkaen valmistellaan taas perinteistä talon aamupala buffet.

Yhteistyöllä saatiin aamupalan esille, vaikka ylimääräinen savu aiheutti palohälytyksen. Talon tunnilla kerrottiin perusasioiden lisäksi jalkapallo ja jujutsu pajoista.

Portti teatterin ihmiset kertoivat heidän toiminnastaan, ja he soittivat yhden surullisen, mutta kauniin kappaleen.

Maanantaina jatketaan harjoituksia…..