Sarjan kirjoitukset kuvaavat todellisia tapahtumia, ajatuksia ja tunteita puhtaana elävän addiktin elämästä kuuden kuukauden ajalta. Kirjoittajan inspiraationa päiväkirjamaisten merkintöjensä julkituomiseksi ovat halu tulla näkyväksi teksteissä sellaisena kuin on ja halu toimia omia pelkojaan vastaan.

5.6.2021

Heräsin mökillä, nukuin ihan hyvin. Fyysinen kipu iski heti kun nousin ylös. Naapurimökiltä kuului jotain känniörinää. Huomasin mielessä pyörivän ajatuksen pelosta, jota koin lapsuudenkodissa omassa huoneessani eläessäni alkoholistiperheessä.

Tunnen vihaa äitiäni kohtaan noista ajoista. En ole käsitellyt tätä vihaa vielä terapiassa ja tiedostan sen. Olen kyennyt päästämään isosta osasta vihaa irti toipumisen myötä. Tunnen ajoittain vihaa myös siskojani kohtaan ja ymmärrän vihan heitä kohtaan olevan aiheetonta. Ei ole siskojeni vika, että he joutuivat elämään toimintahäiriöisessä perheessä.

Pääsin purkamaan tuntojani toipuvan ystävän kanssa ja se auttoi. Täällä mökillä on ihanaa. On kesä ja linnut laulavat. Kaikki on hyvin.

10.6.2021

Olen hankalassa tilanteessa. Äitini, juova alkoholisti, kehen olen luonut suhteen uudelleen monien vuosien jälkeen, ylittää toistuvasti rajojani. Sisareni perheineen ylläpitää omalta osaltaan tätä kuvioita, koska haluavat, että heidän lapsillaan on mummo. Ymmärrän tämän halun.

Ymmärrän myös sen ettei tämä ole mahdollista juovan alkoholistin kanssa tai raittiin ihmisen kanssa, joka kuitenkin käyttäytyy kuin alkoholisti. Toiminko itse samalla tavoin kun kyseenalaistan siskojeni toimintaa ja asetan ehtoja? Teenkö samaa kuin äitini, mutta eri muodossa? Miten voin toimia toipuvan ihmisen tavoin
tässä? Kysyn kummini ja toipuvien tovereiden kokemusta tästä.

17.6.2021

Tänään oli lääkärin soittoaika sairasloman jatkumisesta ja sairaslomaa jatkettiin elokuun loppuun. Saapuessani kotiin, sairaalasta oli tullut kirje leikkauksen ajankohdasta. Leikkaus tulee olemaan kahden ja puolen viikon kuluttua. Ensimmäinen tunne oli pelko ja siitä seurasi tunnottomuus.

Pelkään, että minua satutetaan, etten toivu leikkauksesta ja minut jätetään yksin. Minä olen voimaton tämän asian suhteen. Kutsun korkeamman voimani sydämeeni, niin tein jo eilen. Silloin oli voimakas surun tunne, sen jälkeen meditoin, toistin voimalausetta.

Todennäköistä on, että leikkaus ja toipuminen menevät hyvin. Uskon, että ihmiset joita minulla on elämässä, eivät hylkää minua. Pyrin elämään tulevat päivät niin kuin ne olisivat viimeiset tässä maailmassa ja kiitollisena joka hetkestä ja kohtaamisesta. Kiitos.

19.6.2021

Juttelin eilen pitkän puhelimen serkkuni kanssa. Meillä on kivoja lapsuusmuistoja ja niitä oli mukava muistella. Huomasin hänen puheestaan heräämistä toipumisen suuntaan, jaamme myös samankaltaisen lapsuudenkokemuksen alkoholistisessa perheessä elämisestä.

Nukuin hyvin, vaikka jotain painajaista näkyikin. Lähdin aamukävelylle suoraan sängystä, se on tapa jota tein toipumisen alussa paljon. Mukava aloitus päivälle, lähtee nesteet kehossa liikkeelle. Tullessani lenkiltä kotiin päin sain samaan aikaan tekstiviestin, puhelun ja kävelin rappusia ylös. Meni pasmat sekaisin, mieli lähti ikävään suuntaan ja kehoon tuli hädän tunne.

Tein aamiaista, rauhoitun nyt pöydän ääressä tätä tekstiä kirjoittaessani. Kohta aion meditoida, siivouspäivä on myös tänään pitkästä aikaan. Kiireen tuntu on päällä, vaikka ei ole kiirettä. Tänään menen ystävän kanssa museoon.

24.6.2021

Haasteellisia tunteita ollut pitkin päivää, pelkoa, vihaa, kaunaa vuorotellen. Illalla pääsin kotiryhmän kokoukseen etäyhteydellä, yhteys oli huono ja katkesi monta kertaa. Minut otettiin kuitenkin aina uudelleen mukaan, olin muiden kannateltavana.

Hylkäämispelko kävi mielessä, se ei kuitenkaan jäänyt päälle. Turhautumisen tunnetta ei
tullut, mikä usein johtaa itseni hylkäävään toimintaan eli pois lähtemiseen. Tunsin kiitollisuutta kotiryhmäläisiä ja itseäni kohtaan. Saunoessani kiitin itseäni hyvin hoidetusta päivästä puhtaana.

Teksti ja kuvat: Anonyymi