Blogisarja: Toipuvan addiktin ajatuksia ja sielunelämää osa 4

Sarjan kirjoitukset kuvaavat todellisia tapahtumia, ajatuksia ja tunteita puhtaana elävän addiktin elämästä kuuden kuukauden ajalta. Kirjoittajan inspiraationa päiväkirjamaisten merkintöjensä julkituomiseksi ovat halu tulla näkyväksi teksteissä sellaisena kuin on ja halu toimia omia pelkojaan vastaan.

17.3.2021

On ollut tiukkoja päiviä töissä. Nukuin ensimmäistä kertaa kahteen vuoteen ilman mitään nukkumislääkettä. Nukuin reilut kahdeksan tuntia. Nyt aamulla olo on ollut vähän tahmea — orastavaa päänsärkyä ja jännityksiä kehossa. Meditoin ja tein aamutoimet normaaliin tapaan.

Nyt istun pöydän ääressä ja kirjoitan, pyrin tekemään sitä tietoisesti, olla läsnä itselleni ja elämälle. Olen rukoillut toipumiseni aikana päivittäin. Viime päivinä rukouksen aikana on alkanut nousta kyyneleitä. Olen kiitollinen niistä.

19.3.2021

Oli rankka työviikko ja aion levätä viikonlopun. Huomasin eilen pelon tunteen tulevan työpäivän aikana ja luonteen heikkouden mukaan toimimisen. Vitkastelin oman osuuteni tekemisessä. Huomasin ärtymykseni kollegan soittaessa asiasta. Kertoi mitä minun tulisi tehdä. Hän oli oikeassa ja tein niin kuin hän pyysi, kuitenkin nyrpeänä ja ikään kuin pakotettuna.

Kyse oli työni tekemisestä tiimissä. Nyt kirjoittaessani ymmärrän, tiimin etu tulee ennen omaa etua. Puhtaaksi tulemisen myötä olen löytänyt avantouinnin tai en nyt aivan uintia, avannossa käynnin kuitenkin. Tekee höpöä.

24.3.2021

Eilen olinkin sitten haastavampi päivä töissä. Ajoin yhdet parvekelasit säpäleiksi. Poliisi kutsuttiin paikalle ja asia selvitettiin, olin yhteydessä esimieheen ja toimin ohjeiden mukaan. Todellisuudessa tällä hetkellä ei ole mitään hätää. Hätä on kehossa ja ajatuksissa.

Ajattelen itsestäni ankarasti, ikään kuin odottaisin tuomitsemista, häväistyksi tulemista muiden toimesta. Samoin tekee kriittinen ääni päässäni. Koen, että ansaitsen tulla rangaistuksi. Se ei kuitenkaan ole totuus. Luulen tämän liittyvän itsevihaan, mikä verhoutuu johonkin, ehkä pelkoon hylätyksi tulemisesta. Sisimmässäni oleva valeminä väittää minun haluavan hylätä itseni. Todellisuudessa olen rakkautta ja lämpöä tarvitseva mies.

26.3.2021

Haluan elää ratkaisussa en ongelmassa. Tänään on ollut haasteellista hyväksyä pelon ja ahdistuksen tuntemuksia.

Tänään olen kiitollinen raittiudesta,
terveydestä,
Jumalasta,
rukouksesta,
työstä,
ohjelmasta,
toipumisesta,
ryhmistä,
perheestä,
tunteista,
siskoista,
kodista,
ruoasta,
seksuaalisuudesta,
auringosta,
vapaapäivästä,
hyvästä päivästä,
kävelylenkistä,
käsistä,
jaloista,
kehosta,
mökistä,
turvasta,
ajatuksista
ja oivalluksista.

Kiitos.

Teksti ja kuvat: Anonyymi